Eini on syntyjään pohjoisesta, Pellon Orajärveltä. Hän on kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorin. Varsinaisen keikkailun Eini aloitti jo 14-vuotiaana, kyläbändin solistina. Kutsu koelauluun, Toivo Kärjen luo, tapahtui keväällä 1977. Sopimus syntyi Finnlevyn kanssa ja Eini muutti Helsinkiin heti elokuussa suoritettuaan ensin keskikoulun loppuun ja tehtyään sovitut esiintymiset pohjoisessa. Ensimmäiseksi hitiksi muodostui Baccaran alkuperäisesitys kappaleesta ”Yes sir, I can boogie”. Suomenkieliset sanat, ”Yes sir, alkaa polttaa”, kirjoitti Irina Milan.

Ura suorastaan räjähti käyntiin ja marraskuussa 1977 julkaistu single nousi listoille. Lehdet alkoivat täyttyä jutuista uudesta laulajalöydöstä. Keväällä 1978 ilmestyi Einin ensimmäinen kokonainen LP-levy. Siltä löytyy myös monta hyvin soimaan jäänyttä laulua, kuten "Rakastua voisit aivan pikkuisen", "Vielä jossain kohdataan" ja "Täysikuu". Tapani Kansa kiinnostui nuoresta tulokkaasta ja kiinnitti Einin kesäshownsa "Summer night specialin" vierailevaksi tähdeksi. Siinä Eini oli koko kesän ja tuli näin tunnetuksi hyvin suurelle osalle Suomen kansaa. Show oli huippusuosittu kaikkialla. Syksy vei Einin omille keikoille ja ensimmäinen oma orkesteri, Boogie, syntyi.

1980-luvun alku oli Einille monen hitin aikaa. Levy "Eini & Lady" ilmestyi ja elokuvasävelmästä "Xanadu" tuli hitti. Kyseinen levy sisältää useita hyvin menestyneitä kappaleita. Eini sai myös kutsun vierailla elokuvassa "Uuno armeijan leivissä". Elokuvassa Eini esittää kappaleen "Kesä ja yö". Iloisesta ja mukaansatempaavasta laulusta on muodostunut Einille melkoinen hitti vuosien varrella. Muita mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat mm. "Haloo hela Finland", "Monta monta yötä", "Kulta rakas", "Vie, vie, vie", "Kiitävän hetken hurma", "Me kaksi matkalla Tukholmaan" ja "Olen neitsyt".

Vuonna 1989 Einiltä ilmestyi levy, "Lauantai-illan tyttö", joka sisälsi vanhoja iskelmiä uudelleenlämmitettyinä: "Sua liikaa rakastan", "Isoisän olkihattu", "Rakkauden satu" ja monia muita tutuksi tulleita lauluja. Levyn sovituksista vastasivat Jaakko Salo ja Ari Ismälä.

1990-luvun alkupuolella tuli kolme hyvin iskelmätäyteistä levyä ja runsaasti radiosoittoja saivat mm. "Nukuitko sä kulta jo?", "Lyhyt rakkaustarina", "Yön jälkeen" ja "Tahdon rakastaa". Keikkailu jatkui tasaisena niin tanssilavoilla, ravintoloissa kuin laivoillakin koko 90-luvun.

Vuonna 2000 Poptori julkaisi "Hitit"-kokoelman, joka myi kultaa. Kysyntä vanhojen hittien laulamiseen kasvoi yleisön puolelta ja näin laulut löysivät tiensä takaisin keikkaohjelmistoon.

Vuonna 2003 julkaistiin "Eini Live", joka taltioitiin M/S Cinderellan vauhdikkaalla viikonloppuristeilyllä. ”Live”-tallenne sai todella hyvän vastaanoton ja avasi näin uudelleen tien kasarimusiikin esittämiseen. Keikoilla jatkui hurja meno ja meininki. Singlejä ilmestyi tasaiseen tahtiin ja "Huone 105" näki päivänvalon Einin esittämänä.

Vuosi 2005 teki Einistä Iskelmä-Finlandia-ehdokkaan. Tämä tunnustus oli artistille mieltä lämmittävä. Mukana olivat Vicky Rosti, Anneli Saaristo, Frederik ja Jari Sillanpää. Finlandia-palkinnon sai Jari Sillanpää.

Samana kesänä listoille nousi single "Kun kosket mua". Kappale viihtyi useita kuukausia radioiden listoilla. Syksyllä ilmestyi single "Kerro mulle".

Einin ”30 suosikkia" -tupla-cd, jolta "Kun kosket mua" ja "Kerro mulle" -kappaleet löytyvät, ilmestyi maaliskuussa 2006.

Kesällä 2007 TV2 taltioi Einin 30-vuotistaiteilijajuhlakonsertin Kiuruveden Vihreät niityt -tapahtumasta. Ohjelma esitettiin 29. syyskuuta 2007, mikä sattui olemaan myös Einin syntymäpäivä. Juhlaorkesterina toimi Avenue 7 ja vierailevana artistina hurmaava Taiska.